reissu ja reissun syömiset menivät aika odotetusti. plörinäksi eka päivänä. Toinen ja kolmas jo vähän paremmin sentään. Nälkä tai liian pitkät ruokailuvälit ovan liian petollisia. Sitten tulee syötyä vähän sitä ja vähän tuota ja sitten ei osaakaan enää lopettaa...

Liikunnan suhteen ei suuren suurta morkkista ole. Joskin olen aika iloinen, että tänään pääsee taas pariksi tunniksi hikoilemaan.

Vaa'alla en ole tahtonut käydä. Enkä mittailla ympärysmittoja, koska mulla on sellainen tunne, että siitä voi seurata suhteellisen kakkamainen fiilis sen jälkeen. Vaakailen sitten, kun tuntuu, että ylimääräiset turvotukset on laskeneet, joskin kohta (viikon päästä) alkaa taas se naiselämän hormonihelvetti ja hiilarihimot.

Lööpeissä törmäsin Sillanpään Jartsan laihdutustaktiikkaan GL-diettiin. Aika vähän löytyi hätäsesti vilkaistuna mitään tietoa suomeksi, mutta vähähiilarinen kuulostaa aina toimivalta. Pitänee perehtyä enempi ja katsoa jos hetken aikaa kokeilisi sitäkin. Diettailuista noin yleisesti olen ollut sitä mieltä, että mitkään paastot tai atkinssonit ei kokonaisuuden kannalta ole ehkä kannattavia, vaan pitäisi opettaa itselleen kokonaisuudessaan uusi tapa elää ja syödä. Monipuolisesti ja terveellisesti. Syö vähemmän kuin kulutat... noh.. helpommin sanottu kuin tehty... etenkin kun itselläni tuo syömä osuus ei päivittäin saisi ilmeisesti nousta yli 1300-1400 kcal.. ainakaan lihomatta. Siihen ei sitten ihan hirveästi ruokaa sovikaan... tai sopii, mutta tarkkaan joutuu kyllä miettiä, millaisen uunimakkaran sitä suuhunsa pistää.. vai pistääkö.

No mutta... kolmen päivän itsekontrollonnoinin ulottumattomuudessa oltuani tuntuu helpottavalta palata tarkasti rajattuihin rutiineihin. Ne antavat jonkin sortin tyydytystä tähän elämään...