pitkästä aikaa mittoja ja vertausta syksyisiin.

• painoindeksini on 23,9. (+0,2)
• lantion ympärys 95 cm (+1 cm)
• navan ympärys 82 cm ( -2 cm) 
• vyötärön ympärys 76 cm (-2 cm) 

 

Olen pari kuukautta nyt opetellut tätä tarkempaa suhtautumista suuhuni. Tällä kertaa  oikeasti terveydellisistä syistä. Pääosin kykenen välttämään allergisoivia tuotteita, mutta huomaan lipsahtelevani aina silloin tällöin. Ja se näkyy ja tuntuu heti ihossa. Ikävää.

Painoa on varmaankin tullut hieman lisää. En ole juurikaan jaksanut murehtia tarkasta kalorinlaskennasta vaan olen pyrkinyt vain tarkkailemaan noita allergisoivia aineita. Sinällään se tekee ruokavaliosta paljon kevyemmän, koska suklaat ja pähkinät ovat kielletyllä listalla.  ja monet muut herkut. Mutta silti jää laku ja toffee... eli sokeria saa kyllä.. ikäväkyllä syödä.

Urheilu on jäänyt pakkasten ja ajanpuutteen vuoksi vähän vähemmälle. Ehkä se on suurin syy tuohon painon nousuun. Mutta jos sellaista alitajuista taustoissa himmeilevää ruokakontrollia ei lasketa, niin mun syömiset sujuu ihan mallikkaasti tai nautiskellen nyt. Voihan se olla kun kohta ei sovi farkkuihin niin iskee ahistus.

 

Viimeiset kaksi viikkoa on kulunut aivan ihmeellisessä olotilassa. Kehoitan itseäni alitajuisesti jokahetki olemaan ajattelematta tulevaisuutta tai yhtään mitään. Sietämätön epävarmuus tulevaisuuden suunnista on läsnä, joskin niinhän se monesti ihmisen elämässä on. En kai vain ole oppinut olemaan välittämättä siitä.

 

Olen reagoinut siihen sietämättömyyteen/tietämättömyyteen kahdella tavalla. Ensimmäinen on tottakai syöminen. Kaikki tämän maailman surut, ilot ja murheet, ja kaikki muutkin tunteet on hyvä kuitata syömisellä. Sallia itselleen poikkeuksia ja poikkeuksen poikkeuksia. Ja joo. Sitten tuntea vielä kökkömäisempää oloa, kuin se olisi ollut ilman syömistä.

 

Toinen tapani reagoida elimistöllä näyttää olevan ihottuma. Olen atoopikko (onko se edes sana, no kuitenkin) Stressi näkyy ihottumana ihossa. Pienenä minut todettiin allergiseksi yhdelle jos toiselle ja vähän kolmannellekin ruoka-aineelle. Murrosiässä atooppinen ihottuma hävisi kokonaan. Ja pieninä annoksina olen syönyt aina siitä asti kaikkea mille olen tutkimustenkin mukaan ollut allerginen.

 

Nyt siis ihottuma puhkesi tuon stressin seurauksena melkoisen ärhäkkänä. Joten päätin yrittää lopultakin tarkistaa jääkaappini sisällön pois niistä ainesosista joille pienennä testien mukaan olin allerginen ja joista myöhemmälläkin iällä liikakäytettynä ilmaantui iho-oireita. Tämä sinällään kuulostaa ihan simppeliltä hommalta, kun eihän kukaan tietentahtoen tahdo aiheuttaa itselleen kutiavaa olemusta. Mutta...

 

Minä nautin elämästä syömisen kautta. Nautin suklaasta. Se on melkein parempaa kuin hyvä seksi. Rakastan pähkinöitä, mansikoita. Pidän kalasta ruokavaliossani, herneistä, kananmunista, sitrushedelmistä jne jne... Ja nyt minun kertalaakista tulisi luopua aivan kaikesta mistä olen ennen saanut suuren suuren nautinnon. En tiedä uskonko itsekään onnistuvani siinä. Mutta toisaalta kärsin tästä olemisesta, kun märkivät ruvet kutiavat ja kirvelevät öisin ja päivisin ja kokoajan. Tuntuu, että nyt on valittava.

 

Jollain tasolla olen lohduttanut itseäni sillä ajatuksella, että jos poistan allergisoivat ruoat päiväpuuhistani, niin jäljelle jää enää niin vähän sellaista syötävää josta nautin syödessäni todella. Joten olen antanut itselleni luvan syödä ruisleipiä kolme (kuusi puolikasta) päivän aikana, lakritsia melkein päivittäin.

 

Tämä uusi elämäni on niin alussa, että en voi sanoa, että olisin onnistunut vielä missään. Palaan asiaan myöhemmin.

 

Toivon todella, että tuo uusi ruokavalion muutos aiheuttaisi myös niiden kolmen kilon katoamisen, jotka tulivat takaisin elo-syyskuun aikana. En todellakaan pidä itsestäni taaskaan, kun olen kerta ollut hieman pienempi. Edes hieman pienempi tekisi minut hieman onnellisemmaksi.

reissu ja reissun syömiset menivät aika odotetusti. plörinäksi eka päivänä. Toinen ja kolmas jo vähän paremmin sentään. Nälkä tai liian pitkät ruokailuvälit ovan liian petollisia. Sitten tulee syötyä vähän sitä ja vähän tuota ja sitten ei osaakaan enää lopettaa...

Liikunnan suhteen ei suuren suurta morkkista ole. Joskin olen aika iloinen, että tänään pääsee taas pariksi tunniksi hikoilemaan.

Vaa'alla en ole tahtonut käydä. Enkä mittailla ympärysmittoja, koska mulla on sellainen tunne, että siitä voi seurata suhteellisen kakkamainen fiilis sen jälkeen. Vaakailen sitten, kun tuntuu, että ylimääräiset turvotukset on laskeneet, joskin kohta (viikon päästä) alkaa taas se naiselämän hormonihelvetti ja hiilarihimot.

Lööpeissä törmäsin Sillanpään Jartsan laihdutustaktiikkaan GL-diettiin. Aika vähän löytyi hätäsesti vilkaistuna mitään tietoa suomeksi, mutta vähähiilarinen kuulostaa aina toimivalta. Pitänee perehtyä enempi ja katsoa jos hetken aikaa kokeilisi sitäkin. Diettailuista noin yleisesti olen ollut sitä mieltä, että mitkään paastot tai atkinssonit ei kokonaisuuden kannalta ole ehkä kannattavia, vaan pitäisi opettaa itselleen kokonaisuudessaan uusi tapa elää ja syödä. Monipuolisesti ja terveellisesti. Syö vähemmän kuin kulutat... noh.. helpommin sanottu kuin tehty... etenkin kun itselläni tuo syömä osuus ei päivittäin saisi ilmeisesti nousta yli 1300-1400 kcal.. ainakaan lihomatta. Siihen ei sitten ihan hirveästi ruokaa sovikaan... tai sopii, mutta tarkkaan joutuu kyllä miettiä, millaisen uunimakkaran sitä suuhunsa pistää.. vai pistääkö.

No mutta... kolmen päivän itsekontrollonnoinin ulottumattomuudessa oltuani tuntuu helpottavalta palata tarkasti rajattuihin rutiineihin. Ne antavat jonkin sortin tyydytystä tähän elämään...

Olen tainnutkin jo mainita siitä, että kun aamupala menee pieleen, koko päivästä tulee lähinnä sellainen päivä, että kokoajan saa olla tsemppaamassa, että älä sorru enää toistamiseen. Ja se aamiaisen lipsaus ei oikeasti tarvitse olla kuin se yksi leipä niin jo on koko päivä sekaisin ja pielessä.

Lounas oli onnistunut. Kiusausta valmiiksi annosteltuna eväsrasiaan. Mikään ei voi mennä pieleen.

Hetki töiden jälkeen on minun heikoin lenkkini. Tänään söin ensin yhden ruispalan tuorejuustolla ja leikkeleellä, rasvatonta jugurttia purkin. Välipalana tämä olisi ollut riittävä. Silti jokin ylitsepääsemätön voima pakotti minut vielä syömään noin 40-50 grammaa lakua (kun nyt sattui kaapissa olemaan), raejuustoa 250 g, fitness -välipalapatukan... sitten pystyin lopettamaan. En ymmärrä miksi juuri töistä kotiin päästyä täytyy etsiä kaikki mahdolliset syömiset eteensä ja syödä ne.

Onneksi tänään oli jumppakalenterissa merkintöjä koko illalle, joten enpä ollut kotona syöpöttelemässä. Nyt kirjoitan tässä ja koitan kuumeisesti miettiä, syönkö terveellisen hiilaripitoisen iltapalan... tai söisin automaattisesti ellen olisi välipalana mussuttanut vähän yhtä ja toista suuhuni. Vaihtoehtona on nutrilett pirtelö ja omenaa. Nilläkin ehkä pärjäisi ja pysyisi turhat turvotukset poissa. Enää puuttuu tsemppi toteuttaa tuo ja mennä nukkumaan ennen kuin tyhjennän jääkaapin kaikesta mitä sieltä nyt sattuu löytymään...

Varmin konsti mulle on siis pitää jääkaappi tyhjänä tai sellaisena, ettei sieltä yksinkertaisesti löydy mitään herkuteltavaa,,

Seuraavan tulevan kolmen päivän haasteena on reissu ja reissuruoat. Epätasaiset ruokailuajat, valtaisat lounaat, päivälliset, illalliset, hotelliaamiaiset ja ruokajuomana sokeriset siiderit.... painajainen suorastaan. Lähden "taisteluun" asenteella -pienet annokset- Ei haitanne,vaikka joutuu syömään usein ja rasvaisia, kalorisia ruokia, jos niitä syö vain vähän. pieniä annoksia... yritetään nyt ainakin....

Normaali ihminen tuskin ottaisi kauheaa stressiä reissun ruoista. Tai niin minä oman pääni sisällä ajattelen, että eivät kaikki kokoajan pohdi elämässään sitä mitä saa/voi/pitää/pystyy syödä.