Taustoista hieman sokeria pohjalle: 

Olen noin kolmekymppinen nainen. Omasta mielestä elämässäni suhteellisen hyvin menestynyt, vaikka miestä ja lapsia ei sukulaisten odotuksista huolimatta vielä olekaan.

Sairastuin bulimiaan 17 -vuotiaana. 5 vuotta asian kanssa taisteltuani yksin tulin tilanteeseen, jossa huomasin hamstraavani kaupan hyllyltä jokaisella käyntikerralla "kaikkea ihanan hyvää ja herkullista... ja lopulta hyvää, herkullista ja helppoa oksentaa". Parhaillaan ahmin ja oksensin ainakin sen 10 kertaa päivässä, joinakin päivänä enemmänkin. Ja loppuajan päivästä laskin kaloreita, ravasin vaa'alla, tuijotin itseäni peilistä, haukuin itseäni surkimukseksi ja läskiksi. En tiedä oikein mitä lopulta tapahtui... ehkä se oli se puolen vuoden "rankka kausi" -tarkoittaen tällä joka päiväistä vähintään 10 kertaa sormet kurkkuun -päiviä... mutta astelin kouluterkkarille ja sanoin, että ei ole varmaan kovin tervettä tämä homma mitä nyt teen. Ja siitä se sitten lähti... "paraneminen".... pitkä, turhauttava, masentava tie, jossa ei näkynyt maalia. Mutta terapian, oikeiden syömisaikojen ja annoskokojen opettelun jälkeen... oksentelu väheni. Kerran päivässä... kerran viikossa.. kerran kuukaudessa.. kerran kolmessa kuukaudessa.. kerran puolessa vuodessa.. kerran vuodessa.... hitaasti ...hitaasti... hitaasti... ja kyllä.. nolostuen minun on myönnettävä, että olen edelleen tuossa kerran vuodessa vaiheessa. Mutta tavoitteenani on kerran - ei enää koskaan!!!

Miksi Blogi?

Kirjoittaminen on minun henkireikäni. Kirjoitan sitten vaikka vain itselleni, kunhan saan kirjoittaa. Yks-kaks-yllättäen huomasin elämäni vaipuvan takaisin ruoan ihmeelliseen maailmaan ja jos tämä kirjoittaminen näin blogiin, auttaisi minua ymmärtämään, kuinka pääsen irti alituisesta syömisen ajattelusta. Koska, vaikka oksentaminen on lähes kokonaan jäänyt. Minulla on laihdutuskauteni.. jotka ovat tietoisesti otettuja riskejä, sillä joka kerta tällainen dietti, on saanut aikaan sairaalloisen syömisen ajattelun. Jopa niin, että se alkaa häiritsemään muuta elämää. Ja se on minun päämääräni.. tavoitteeni tässä taistelussa... unohtaa kuinka monta kaloria on ruokalusikallisessa rasvatonta jugurttia...

 

Strategiset mitat: 

  • painoindeksini on 23,7. Olen siis täysin terve ja normaalipainoinen.
  • lantion ympärys 94 cm
  • navan ympärys 84 cm
  • vyötärön ympärys 78 cm

 

Nykyhetki: 

Laihdutin maaliskuu-Heinäkuu aikana 5 kiloa. Ihailtava suoritus, myönnän onnistumisen itselleni. Heinäkuun loppu toi kuitenkin väsymystä tullessaan ja kuluneen kahden kuukauden aikana olenkin saanut kolme noista pudotetuista kiloistani takaisin. Ja täytyy sanoa, etten ole enää ollenkaan tyytyväinen itseeni, enkä kehooni, enkä oikein mihinkään. Ja siitä olen huolestunut. SILLÄ OLINHAN AIVAN TYYTYVÄINEN kehooni silloin maaliskuussa... vaikka olinkin vähän tuhdimmassa kunnossa.. silloin se ei haitannut yhtään! ... mitä ihmettä siis tapahtui taas tuon viiden kuukauden aikana? -no ehkä en halua edes löytää siihen vastausta... haluan vain löytää itseni ja syömisteni kanssa taas tasapainon... ja yritän siihen nyt keinona kirjoittamista... ainakin se aika minkä kirjoitan, en ole keksikipolla...