Puolukkapäivät lähestyy, mikä johtaa auttamatta siihen tilanteeseen, että viikkoa ennen vuotopäivien alkua hiilarihirmu hyökkää. Ja voi sitä syömisen määrää. Voisin syödä hevosen, jos se olisi vain tehty kokonaan sokerista. Ja kyllä - kaikesta siitä syömisestä tulee tietysti ihan paska fiilis loppujen lopuksi.

Sokerit - ne pahat hiilarit, mutta ne lumoavat ja viettelevät silti eniten luokseen. Suorastaan seireeneitä. Sitten ollaankin karilla laivan kanssa. Ja sokereista tulee itselleni ainakin aivan samanlainen olo, kuin olisi syönyt sipsipussin aivan itseksensä. Kun puhutaan, että suola aiheuttaa turvotusta - tohdin väittää, että sokerista tulee vähintään samanlainen turvotus, kuin suolasta.

Olisipa helppoa vain tokaista, että noh, lisätään liikuntaa. Sitten kroppa kestää hiilareitakin pikkuisen paremmin. No jaa... ulkona sataa, en mä tänään nyt, ei yksi päivä mitään haittaa.... Mursun kootut selitykset osa 1. Pyrin kyllä harrastamaan monipuolisesti liikuntaa. Mutta syönkin kyllä sitten korvaavasti ja vähän enemmän sen ajan, kun en ole juoksemassa.

Eli kaiken kaikkiaan, tämä on kuukauden vaikeinta aikaa. Elimistö turpoaa (söi tai ei, joten sama syödä, kun siitä saa edes jotain iloa elämään) , syömisestä tulee loppumaton kierre, joka ihan joka suupalalla pelottaa karkaako se käsistä ja johtaa pöntölle. Toistaiseksi olen kuitannut "ahmimiset" itselleni sillä, että kyllä välillä saa ja pitääkin syödä hieman enemmän että aineenvaihdunta pysyy toiminnassa. Mutta kun tuo "välillä" alkaa kieltämättä nyt karkaamaan hiukkasen töppösistä... Oi täti Punainen, saavu luokseni, jotta saisin normaalin elämäni takaisin.

Kerroin laihduttaneeni viisikiloa keväällä. Se tapahtui kolmella pienellä muutoksella, joista tuli siis jonkinasteisia kulmakiviä, joihin ei saanut kajota tai tunsi itsensä äärimmäisen huonoksi huonoksi ihmiseksi. Ja olin tiukka ja kova itselleni.. Mutta olihan se palkitsevaa nähdä tiukkuuden seurauksena tuloksia. Siitä olin erittäin iloinen.

• Kulmakivi 1:  Hiilarit. Ihminen ei tarvitse sokeria elääkseen, ja leipääkin rajallisen määrän. Vedin hiilariannokseni päivän aikana minimiin (no lopultahan tämä varmaan kaatoi koko laihdutushomman, koska en jaksanut enää urheilla. Puuroa on ainakin syötävä päivittäin jos tekee yli kahden tunnin lenkkejä kolmesti viikossa. ) K

• Kulmakivi 2: Syömisen analysointi. Kirjasin tarkasti ylös, joka ainoan suupalan. Laskin kalorit. Totesin syöväni liikaa rasvaprosentteja, liian vähän proteiiniprosentteja. Hiilariprosentit oli ok, joskin muodostuivat todennäköisesti vääristä hiilareista. Analyysin tuloksena korjasin syömistapojani. anaa ja raejuustoa meni päivittäin runsaasti. Prismassa varmaan ihmettelevät, että elääköhän tuo millään muulla kuin raejuustolla, kun hain joka toinen päivä sieltä kilon satsin arkiraejuustoa. AIVAN...en edes rasvatonta.... koska vähän rasvaa sisältävä raejuusto maistuu paremmalta ja sen verran pitää ja saa syödä rasvaakin. 1400-1700 kcal välillä pyrin pitämään energiansaannin ja lisäsin liikuntaa siten, että päivittäin vajetta oli noin 500-1000 kcal. useimmiten ainakin. Tuntui kamalan tiukalta elämä keväällä. Ja ennenkaikkea orjalliselta.

• Kulmakivi 3: Ei voita leivän päälle. Analyysin seurauksena tein tosiaankin johtopäätöksen, että syön aivan liikaa rasvaa. Joten opettelin jättämään ylimääräiset rasvat pois. Tämä on ainoa kulmakivi, joka on pitänyt "heinäkuun väsähdyksen" jälkeen. En edelleenkään kaipaa margariinia leivällä. Jääkaapissani ei edes ole levikkeitä. Aamupalajuustoa 5%  pistän leivän päälle kostukkeeksi. Ja se riittää leikkeleen kanssa ihan hyvin. Jopa ruisleivän päällä.

Tuskin haluan palata noudattamaan kulmakiviä 1 ja 2. Ne tekevät elämästä jotenkin ankean. Onnekseni en ole 10 vuoteen syönyt sokeria niin, että olisin lisännyt sitä teehen tai kahviin. Ja nyt jäi pois margariini. Pieniä muutoksia ehkä parempaan suuntaan, mutta tuntuu toisesta päästä sitten tulevan lisää sellaisia paheita, että lieneekö noilla muutoksilla pidemmän päälle oikein mitään merkitystä.